Ihan sananmukaisesti oon jumissa näiden keskeneräisten kanssa. Eilenkin vain tuskailin, kun en tiennyt, mitä niistä tekisin/jatkaisin. Ja sen lisäksi mieli liitelee tulevissa neulomuksissa, mitä olisi kiva toteuttaa/aloittaakin. Ja äitinä painaa syyllisyys, onko lapsilla tarpeeksi lämmintä syksyyn ja niitäkin pitäisi alkaa tekemään. Kesken on 2 neuletakkia itselleni, 2 huivia itselleni ja pipo pojalleni. Viime päivät ovat kuluneet tyyliin neulon, puran, neulon, puran, en purakaan jne. Mitkään näistä eivät ole ufoja, vaan ihan todella ne haluan saada valmiiksi lähitulevaisuudessa.
Mitä tekee neuloja tässä tilanteessa? Sen sijaan, että edistäisi näitä töitä ja pääsisi tuskistaan, selaa kaiket päivät kivoja neulelehtiään/kirjojaan ja keksii uusia ideoita (ja turhautuu yhä enemmän ajan vähyyteen) ja tilaa uusia lankoja, jotka vaativat päästä puikoille samantien. Olenko siis hullu vai olenko vain hullu?
Minnieltä valmistui kaksi hienoa Haisulia ja minä päädyin toivomaan Novitalta 2 kerää Haisulilankaa lisää, eli ruskeaa Foxia.
Kommentit