Trellistä neuloessani mietiskelin usein, kuinka hyvin se sopisi tumman farkkutakin kanssa yhteen. Huivin valmistuttua oli siis aika lähteä shoppaamaan.

153545.jpg

Eikö sovikin hyvin yhteen nämä kaksi! Voin kertoa, että takin metsästäminen kävi työstä, sillä tummat farkkutakit tuntuivat olevan kiven alla. Täällä melko suuressa kaupungissa kiersin kaikki vähänkin varteenotettavat vaateliikkeet läpi, kunnes tämä viimein löytyi aletangosta ainoana ja vailla yhtä nappia. Sain sitten puhuttua vielä vähän lisäaletta ja tämä nimensä veroinen Jackpotin takki lähti mukaani, vaikkakin napitta. Keksin varmaan jotain. Tai äiti keksii. ;-)

Kokeilin varmaan tänään myös kymmeniä farkkuja useissa eri liikkeissä, saldona yhdet hyvät farkut, suorastaan loistavat! Muutenkin ennen takin löytymistä löytyi vaikka mitä muuta kivaa...Farkuista nuristakoot vielä sen verran, että on se vaan kumma, miten pitkää porukkaa on Suomi täynnä, jos nimittäin miettii farkkujen pituuksia. Kokeilin joidenkin merkkien short-mallia, ja nekin olivat liian pitkiä mulle, vaikken nyt kuitenkaan ole mikään kääpiö sentään. Pituutta on kumminkin 164 cm. Ja sitten jos löytyy tarpeeksi lyhyitä short-malleja (esim. Lindex), niin vyötärö on kutakuinkin kainaloissa. Onko meidät lyhyet NUORET (no okei, nuorehkot...) naiset kokonaan unohdettu? En voi sanoa muuta, kun että onneksi on ompelutaitoinen äiti, joka kykenee lyhentämään lahkeita.

Neuleblogiajatuksella mainittakoon, että ostin vain pari kerää sukkalankaa. Ja sain Salaiselta Neuleystävältäni taas kortin, jossa lupailtiin jänniä asioita ja e-kortinkin, joka muuten oli hauska! Viivin ja Wagnerin ystävä olen ollut jo kauan. Vilkutus! :-)