Muutama viikko sitten sovittiin, että teen poikalapselle villapaidan vanhan jäätyä pieneksi. Samalla "kaavalla" mentiin ja poika valitsi värit.

Malli: Omasta päästä.

Lanka: Cascade 220 Wool, värit 8505 (kirkas valkoinen), 9552 (punainen) ja 9568 (sininen).

Menekki: Yhteensä n. 500 g.

Puikot: 4,5 ja 5 mm.

Olen tehnyt samanmoisen jo vuosi sitten, mutta tuo on jäänyt liian pieneksi. Tällä kertaa otettiin mukaan kolmea väriä. Ensi vuonna sitten ehkä jo neljää?

Kaikki meni ihan putkeen siihen asti, kunnes päästiin kaula-aukkoon. Tein jo kertaalleen puseron valmiiksi, ja otettiin kuvat.

Kuvatessa kuitenkin pisti silmään ihan ylisuuri kaula-aukko ja alkoi harmittaa sen verran paljon, että purin sen ja tein uuden. Sillä seurauksella, että se roikkui edelleen. Eilen illalla purin sitten kauluksen lähes atomeiksi kiukuspäissäni ja heitin sen yöksi nurkkaan hautumaan. Asiaa ei auttanut, että jo pari viikkoa olen kuunnellut pojan mutinoita, miten ihanaa olisi, kun olisi jo villapaita, kun on kylmä.

 

Tänä aamuna mikroon oli jätetty mulle tällainen viesti. :-)

Aamupäivän istuin ja neuloin kauluksen kokonaan uudestaan, poimin n. 20 s vähemmän kuin aiemmin ja avot, nyt tuli sellainen, että äitikin voi tuskatta katsoa. Tein myös korkeutta lisää, että kaula olisi vielä paremmin suojassa. Nyt ovat kaikki tyytyväisiä. :-)