Malli: Whisper Cardigan, Interweave Knits, Spring 2009.

Lanka: RYC Cashcotton 4ply.

Menekki: 179 g.

Puikot: 4,5, 3,5 ja 3 mm.

Alunperin en olisi ikinä lähtenyt tekemään tätä takkista, mutta nähtyäni useita kivoja versioita tästä netissä, muutin mieleni. Malli on ikäänkuin jatkettu hihatin, ensin neulotaan hihansuusta toiseen, sitten poimitaan ympäriltä joustinta varten silmukat ja lopulta jatketaan vielä alaspäin helmaa taakse.

Sama kuiskaus tarkoittanee takin yhteydessä sitä, että se neulotaan isohkoilla puikoilla ohuenkevyellä langalla. Omalle takilleni jäi painoa alle 200 g. RYC Cashcottonista olen neulonut ennenkin, mutta lanka pölytti kyllä enemmän kuin muistin, ja joka kerta neulottuani jouduin harjaamaan housut tarraharjalla ja nenää kutitti. Muuten ihanan pehmoinen, kevyt lanka ja ihana väri. Ainakin minun mielestäni.

Takin helmassa neulotaan lyhennettyjä kerroksia alkuun ja lisätään reunassa silmukoita, jolloin eteen muodostuvat tuollaiset liepeet.

Hiukan harmittaa nuo hihan reikärivit johtuen sukkapuikkojen käytöstä. Entisistä kokemuksista viisaampana vaihtelin puikkojen vaihtokohtaa, mutta ikävät rivit muodostuivat siitä huolimatta.

Uskon tämän pääsevän käyttöön (tarraharja takataskussa, ;-)) lämmikkeeksi.

Sileäneuleinen hihatin kävi neulojan hermoille ja puikoille hyppäsi mielenkiintoisempi projekti.

Malli: Salida (pdf), pienempi koko.

Lanka: Araucánia Ranco Solid, väri 483.

Puikot: 2,5 mm.

Menekki: 75 g.

Selailin Ravelryssa malleja ja sieltä löytyi tämä todella kaunis sukkamalli, jossa sattui olemaan vieläpä alkuperäisenä lankana varastoistani löytyvä Araucánia Ranco Multi, väri 483, lilankirjava. Tämän vuoksi tämä sukkamalli valikoitui puikoille.

Varressa palmikkokuvio kulkee edessä ja takana. Suurin osa silmukoista neulotaan kääntäen ja niiden ulkonäöstä pidän kovasti. Kuviota en ihan oppinut ulkoa sukkia tehdessäni, mutta ei sitä silti vaikeaksikaan voi sanoa. Osaan jo onneksi tehdä palmikkokierrot ilman apupuikkoa, muuten näiden vääntäminen olisi ehkä ollut tuskallista.

Siihenkin olen tyytyväinen, että koko osui laakista kohdalleen, oli hyvä, kun ohjeessa oli kaksi kokovaihtoehtoa. Pituuskin mätsäsi hyvin, kaksi kuviokertaa ja oltiin sopivassa kohdassa kärkikavennuksia varten. Hyvä ohje, suosittelen!

Nämä ovat toiset Araucánia Rancosta neulomani sukat ja edelleen pidän kovasti ko. langan neulomisesta. Nyt olen fiksumpi, enkä pese näitä sukkia koneessa (edes hienopesussa), sillä samasta langasta tekemäni Firestarterit ovat jo aika huopuneen nuhjaantuneet pesujen myötä.

Joo, paljon kuvia. :-)

Esikoinen on innostunut....

Välipalana valmistuivat Keltsukat.

Malli: Omasta päästä.

Lanka: Gjestal Maija.

Menekki: n. 183 g.

Puikot: 3,5 ja 4,5  mm.

Sukat menevät lahjaksi. Ne on aloitettu kärjestä, tehty tyypillisesti tiimalasikanta. Palmikot on tehty päästä ja välissä on yhden kerroksen helmineuletta. Maijan sain lahjaksi eräältä ihmiseltä, kiitos vielä!

Varressa helmineuletta on myös takana ja siellä lisäsin 4 s pohjetta varten.

Ihan kivat sukat tuli. Mieleen tulevat viljapellot.

Tänään puikoille hyppäsi seuraava työ.

Nuorin kummipoika tosiaan vietti 2-vuotissynttäreitään eilen ja hänelle tein tonttutakin.

Malli: Modular Tomten Jacket by Elizabeth Zimmermann (Knitting Without Tears).

Lanka: Novita Tennessee.

Menekki: n. 300 g.

Puikot: 4 mm.

Tätä mallia halusin kokeilla, kun olin sen lukenut kerran läpi aikanaan. Tekotapa on erilainen kuin aiemmin tekemissäni takeissa. Tennesseetä oli jäljellä useita poikamaisia värejä, joten samalla sain tuhottua niitä pois.

Eteen tehdas ompeli vetoketjun ja virkkasi reunuksen. Muuten ommeltavaksi jäivät vain hihasaumat. Vartalo neulottiin pyörönä hihansuille, hihasilmukat poimittiin reunoista ja neulottiin ylhäältä alas, huppu neulottiin suoraan vartalokappaleen jatkeeksi. Ihan hauska malli. Ohjeen silmukoilla tuli tällä puikkokoolla ja langalla ihan sopivan kokoisen näköinen 2-vuotiaalle.

Hupusta tykkään, se on mielestäni kivan muotoinen. Myös takana lyhennetyillä kerroksilla aikaansaatu pitempi helma on kiva idea. Takki ei neuloutunut ongelmitta. Hupun taisin tehdä kolmesti. Ensin oli toinen etukappale kääntynyt väärinpäin. Sitten toisella kertaa huomasin, että olinkin jättänyt toisesta etukappaleesta yhden raidan pois kokonaan :-0. Kolmannella kertaa homma meni putkeen.

Sellainen fiilis jäi, että näitä täytyy tehdä lisää.

Kummipojan äiti sai kasan sukkia. Useimmat olivat kaupan kutomia, mutta paketista löytyi myös aiemmin valmistunut sukkapari ja tällainen jämälankapari.

Malli: Oma kärjestä ylös, pitsineulosta varsissa.

Lanka: Opal Rodeo Cotton 4 ply.

Menekki: 29 g.

Puikot: 2,5 mm.

Yritin saada värit kohdalleen, mut lankaa oli niin vähän ja väriraportti taisi olla aika pitkä, ettei onnistunut. Peppi-meininkiä siis. Opalin Rodeo Cotton on kuitenkin laadukas lanka (kokemusta omista Jaywalkereista, kestää loistavasti konepesuakin) ja mukavaa neulottavaa.

Pitkä työrupeama takana, nyt pari vapaata, mikäs sen mukavampaa. Tänään pääsemme nuorimman kummipoikamme syntymäpäivillekin, onneksi on aurinkoinen päivä. Kauan sitten sain eräänlaiselta isotädiltäni kaikki hänen lankansa ja puikkonsa, koska hän koki, ettei halunnut enää neuloa. Tajusin tässä jokin aika sitten, etten ole ikinä varsinaisesti häntä kiittänyt tuosta lahjoituksesta ja päätin korjata tilanteen.

Malli: Frootloop Knittystä.

Lanka: SWTC TOFUtsies.

Menekki: n. 45 g.

Puikot: 2,5 mm.

Toivottavasti sukat ovat sopivat, koska tädin jalka on suvun standardista poiketen isompi kuin 37. Ovat nuo ainakin minulle reilusti isot.

Mallineule on ilmeisesti ollut inspiraatiota muroista ja lankahan sisältää mm. ravun ja simpukan kuorista peräisin olevaa kitiiniä, joten nämähän ovat lähes syötävät sukat. Lankaa oli ihan ok neuloa, muttei se mikään suosikkini kyllä ole; liian lötköä minun makuuni. Silmukoita oli nyt kuitenkin sopivammin kuin viimeksi (14 s/puikko), koska lanka käyttäytyi lähes raidallisesti tällä kertaa, eikä lätäköitynyt yhtä pahasti kuin viimeksi.

Olin niin toivonut, että näihin olisi kulunut kaikki jäljellä oleva 57 g lankaa, vaan ei kulunut. Pidemmillä varsilla ehkä, mutta halusin kuitenkin tehdä lyhytvartiset sukat. Nyt on jäljellä ihastuttava 12 gramman jämä.

Lisää juttuja lähipäivinä!

Ehdin jo ajatella, ettei mulla ole mitään polkattavaa pitkiin aikoihin, mutta valmistuihan tässä tänään yksi työ.

Malli: Shimmer Knittysta, apua saatu myös täältä.

Lanka: Novita Olivia ja Samos (vahinko...) sekä hiukan M&K Anemonea.

Puikot: 4,5 ja 5 mm.

Menekki: Yht. n. 400 g

Tarvitsin mekon kaveriksi jotakin peittävää lämmintä. Etsin ohjeita Ravelrysta ja tämä tuntui mukavimmalta vaihtoehdolta. Knittyn ohjeessa selän kuvio ei olisi kulkenut tasaisesti, joten löysin vinkin Gailen parannuksiin, joita käytin hyväkseni. Olivia oli siis päälankana, sitä mulla oli 350 g. Liitettyäni molemmat hihat vartalo-osaan, huomasin neuloneeni toisen hihan alun Samoksella, heh. En edes tiennyt, että mulla oli vielä valkoista Samosta. Ei sitä juuri huomaa, ellei tiedä. Ihan yläosassa taas turvauduin vielä varastosta löytyneeseen Anemonen jämään, jota käytin kaksinkertaisena.

Tässä kuvassa näkyy hihan muoto. Hihoista taisi tulla inauksen liian pitkät, mutta koska lyhentäminen vaatisi liikaa työtä, saavat olla nyt tuonmittaiset. Ravelryssa monillakaan ei ole edessä kiinnitystä, mutta mielestäni tuo on hiukan lörppö ilman kiinnitystä. Nyt kaivoin siihen varastosta tuon nauhan, täytyy miettiä, mikä olisi hyvä.

Malli oli mukava neulottava sinänsä ja Shimmer valmistui nopeahkosti. Koko on minulle ehkä hiukan liian väljä ainakin ilman kiinnitystä, mutta kyllä mä luulen, että tämä kuitenkin pääsee käyttöön kesäiltojen lämmikkeeksi.

Tuli tehtyä vaatekaapin siivous, kun kesä alkaa olla ovella ja aika kasa vaatetta lähti kierrätykseen. Viimeinkin tohdin luopua myös ihan ensimmäisestä neulebuumin neuleestani, jota en ole kylläkään käyttänyt moneen vuoteen, mutten ole raaskinut heittää poiskaan. Kuvasin sen kuitenkin itselleni muistoksi.

Tämä on tehty joskus alle 20-vuotiaana Seiskaveikasta. Sain päähäni, että haluan ruveta kutomaan ja mistä muusta sitä aloittaisi kuin kirjoneulepaidasta. Äiti pyöritteli tuolloin vähän päätänsä, että kannattaako noita lankoja nyt kaikkia heti ostaa, kun tuskin siitä ikinä mitään tulee, mutta niin vaan tuli. Tästä lähti meikäläisen neulebuumi. Alkujaan tykkäsin kutoa nimenomaan kirjoneuleita ja muuta haastavaa. Puserosta näkee myös hyvin, miten neulemallimaailma on muuttunut kovasti n. 20 vuodessa (apua, mä oon hirveen vanha...:-o). Tuolloin puseroihin sai varata ainakin kilon lankaa, eikä se edes ehkä riittänyt, ja leveyttä riitti. Katsokaa nyt noita hihojakin. :-D Ilman muuta suunta on parempaan päin ja neuleet voivat olla istuvia.

Puseron alusta näkee, että käsiala oli ensin kohtuullisen tiukka ja sitten vähän löystin sitä. Mutten jaksanut purkaa. Eli jotkut asiat pysyvät ennallaan. :-)

Ei ole näyttää mitään, sorry. Yhdet huopatossut tuossa odottavat saajaansa, mutta ne on täällä jo identtisinä nähty, joten en jaksa kuvata. Muuten täällä on mm. tehty kolmesti huppu yhteen takkiin milloin minkäkin idioottimaisen virheen vuoksi.

Titityyn sukkalankaklubin kakkoslähetys saapui viikolla,  joten sen voin esitellä.

Kyseessä on The Natural Dye Studion käsinvärjätty pehmoinen sukkalanka Dazzle, väri Orchid. Tytär ihastui vyyhtiin heti ja toivoi siitä itselleen jotakin, itselleni ei väri ihan täysin kolahtanut. Tulleet klubilangat ovat olleet laadukkaita ja erityisiäkin, mutta väreihin en ole ollut supertyytyväinen, enkä etenkään siihen, että molemmat tähän asti saapuneet lähetykset ovat sisältäneet pätkärääkättyä lankaa. Kun otin klubin väritoivein, jotenkin ehkä ajattelin saavani enempikin yksiväristä tai lähellä sitä lankaa, mutta näin ei käynyt. Toivossa on tietysti hyvä elää kolmannen paketin suhteen.  Jatkossa ostan ja valitsen kyllä lankani itse, mutta tulipahan kokeiltua. Onhan se ollut mukava saada yllättäviä paketteja. :-)

Käyttäen hyvin merkillistä ja lähes tieteellistä menetelmää (mies, paperi, kynä ja paljon numeroita), palkintojen saajat on nyt arvottu ja heille jo henkilökohtaisesti ilmoitettukin.

Norot lähtevät Teisalle, Woolit tällä hetkellä blogittomalle -Merjalle- ja Opal Silmukatille.

Vastaajien joukossa oli monia yhtä kauan bloganneita kuin itsekin olen, monet tietysti minulle jo tuttujakin. Uusia tuttavuuksiakin löytyi vastaajista, kiva juttu!

Monen mielestä selkeä ulkoasu, hyvät kuvat ja tiedot tehdystä neuleesta linkkeineen ovat hyvä asia  neuleblogeissa. Jotkut tykkäsivät erityisesti eläinten ja lasten kuvista ja mukanaolosta. Useimmat pitivät siitä, etteivät kirjoitukset ole kovin pitkiä, ja näin ajattelen itsekin. Harvoin on niin paljon aikaa, että ehtii pidempiä sepustuksia lueskella ja minustakin parasta on hyvät kuvat, selkeys ja tiedot neulomuksista.

KIITOS KAIKILLE OSALLISTUNEILLE!

Kiitos kaikille arvontaan osallistuneille, olette kivoja! :-) Arvonta suoritetaan lähipäivinä.

Perustin blogini aika kauan sitten ja lauantaina siitä tulee kuluneeksi jo 4 vuotta. Olen melkein aina vuosipäivänä järjestänyt arvonnan, joten niin tehdään tänäkin vuonna.

Bloginpito on vuosien aikana muuttunut. Alkuun blogi oli jotakin hyvin salaista, josta en kertonut juuri kenellekään. Jokainen kommentti oli suuri ilonaihe. Alunperin halusin lähinnä arkistoida tekemäni neuleet tänne ja kommentit olivat mukava bonus. Jossakin vaiheessa ehkä kommentit tai joskus niiden puute aiheutti enemmänkin intoa kuin itse arkistointi, mutta nyt taas blogin vanhennuttua itse arkistointi ja kuvien ottaminen kiinnostaa enemmän, vaikkakin edelleen kommentit ilahduttavat kovasti. Lisäksi vuosien saatossa blogista tietävien määrä on kasvanut, mikä joskus harmittaakin, kun kaikkien lahjojen kanssa pitää odotella antopäivään saakka, ettei lahjansaaja näe lahjaansa etukäteen.

Toisilla bloggausinto hiipuu ja monet ovat päätyneet bloginsa lopettamaankin, mutta omalla kohdallani sellaista ei ole näköpiirissä. Pidän kirjoittamisesta ja kuvien ottamisesta ja täällä sitä voi sitten toteuttaa itseään.

Lankojen ostaminen villiintyi blogin alkuvaiheissa hurjaksi ja lankaa kasaantui bloginpitäjän kotiin valtavat määrät ilman sen suurempia suunitelmia. Siinäkin ikä on rauhoittanut ja nykyään pyrin ostamaan lankaa vain tulevaisuuden neuleet mielessäni ja jätän useimmiten heräteostot tekemättä. Näin lankamäärä on laskenut jopa kymmenisen kiloa. Tällä hetkellä varastoissani on hiukan alle 15 kg lankaa.

Ravelry  on myös osittain vaikuttanut myös bloggaukseen ja nykyään neuleet tulee esiteltyä sielläkin. Se on ehkä kuitenkin hiukan vähemmän henkilökohtainen paikka kuin oma blogi, mutta loppumaton ideavarasto kuitenkin.

Palkinnot tulevat tälläkin kertaa omista varastoista; niitä on kolme ja ne tulevat tässä:

Novitan Merino-Wool, väri kirkkaanpunainen, 350 g. Alesta joskus ostettu, eivät päässeet tositoimiin tässä talossa.

Opalin sukkalanka, 100 g. Väri minttu.

Noro Silk Garden Lite, 100 g. Sisuksista kurkkivan turkoosin vuoksi.

Perheessä ei ole lemmikkejä eikä tupakoivia.

Kommentoimalla osallistut arvontaan. Valitse toivomasi palkinto ja kerro vaikka, kauanko itse olet blogannut (jos olet) ja minkälaisia asioita arvostat seuraamissasi blogeissa. Arvonta päättyy 16.5. klo 24.00.

JO NYT HALUAISIN KIITTÄÄ KAIKKIA TEITÄ IHANIA, JOTKA OLETTE JOSKUS TÄÄLLÄ KÄYNEET JA PUUMERKKINNE JÄTTÄNEET!

Malli: Kai-Mei by Cookie A kirjasta Sock Innovation.

Lanka: Fleece Artist Trail Sock.

Puikot: 2,5 mm.

Menekki: 73 g.

Nämä sukat jäivät mieleen heti ensi hetkestä, kun näin netissä kuvia Cookie A:N sukkakirjasta, joten oli luontevaa kokeilla tätä mallia ensimmäisenä. Mielenkiintoiseksi sukkamallin tekee tuo edessä jalkapöydän yli kiipeävä pitsikuvio.

Sukat menivät äidilleni äitienpäivälahjaksi, mikä on oikein sopivaa, kun pitsikuviokin näyttää toisinpäin ihan sydämeltä.

Lankahan onkin yllättävän pätkärääkättyä verrattuna siihen, mitä se oli vyyhdillä. Toisaalta värit ovat niin itseäni miellyttävät, että sukkien neulominen oli kyllä puhdasta nautintoa ja värit hivelivät silmiäni. Trail Sock oli muutenkin mukavaa neulottavaa ja sen pitäisi olla konepesun kestävää. Onneksi siitä jäi vielä sen verran jämää, että saan itselleni tästä varrettomat sukat.

Mallin tein muuten suhteellisen uskollisesti, mutta vähensin silmukoita, sukissa on vain 60 s, ja käytin isompia puikkoja. Mallia voisin hyvinkin testailla vielä joskus yksivärisenä, sen verran mukava neulottava se oli.

Tähän päättyy raportti tältä päivältä ja huomenissa yritän potkaista arvonnan käyntiin.

Malli: Moda 6/2005, malli 40.

Lanka: Määkylän huopuvaa villalankaa.

Puikot: 5,5 mm.

Menekki: N. 79 g.

Anoppi pyysi minulta tällaisia nähtyään joulun tossutuotantoa, joten tein hänelle äitienpäivälahjaksi nämä. Värit menevät hiukan erilailla tossuissa, muttei jaksa välittää nyt. Huopumisjälki on kaunis. Pesin tossut kahdesti 40 asteessa kaksien farkkujen kanssa. Koko on n. 37.

Malli: Shetland Triangle kirjasta Wrap Style.

Lanka: Juulin Primavera (alpakka/merino).

Puikot: 4 mm.

Menekki: n. 96 g.

Ostin tämän langan Turun Kädentaidot-messuilta taannoin ja se pääsi lähes heti tositoimiin. Lankaa oli erittäin miellyttävä neuloa, koostumus oli mukava, ja väristä pidän myös kovasti. Lanka on kaiketi käsinkehrätty ja värjätty. Ainoa, mikä hiukan harmitti, oli joissakin kohdissa olleet punertavat läikät, yllä olevassa kuvassakin näkyy yksi oikealla.

Shetland Triangle on Ene´s Scarfin ohessa ollut niitä huiveja, jotka ovat olleet jo kauan to-do-listalla, joten kiva, kun tämäkin tuli tehtyä. Tämä tulee itselleni. Ikäänkuin niitä huiveja ei olisi riittävästi, nim. edellisiltana käsin talven villavaatteita pessyt. Viime vuonnahan niitä tuli laiskuudessa pestyä koneessa traagisin seurauksin. No, kaunis malli tämäkin.

Ylimmissä kuvassa väri on oikeimmillaan, se on hailakan vaaleanvihreää, oikein ihanan keväistä, kuten langan nimikin; Primavera. Sitten niitä kukkakuvia kevään kunniaksi:

Penkistä on noussut erivärisiä krookuksia ja nyt ovat tulppaanit nupullaan.

Luonto heräilee muutenkin talven jälkeen.

Blogin 4-vuotispäivät lähestyvät ja sen kunniaksi pyörähtää lähiaikoina käyntiin taas arvonta, joten olkaatten kuulolla.

KIITOS kaikille kommenteistanne viime postaukseen!

Malli: Ene´s Scarf by Nancy Bush.

Lanka: Evilla OÜ Rewool, 100 % villa.

Puikot: 4 mm.

Menekki: Koko vyyhti, 205 g.

Vihdoinkin valmistui Ene´s Scarf. Tämä on ollut to-do-listalla siitä saakka, kun ostin yhden ensimmäisistä neulekirjoistani, Scarf Stylen. Huivin sai Mummuni äitienpäivälahjaksi tänään, hiukan etuajassa. Vietimme päivää mökillä saaressa, missä on ihana kuvata. Minua ainakin puhuttelee kunnon suomalainen kallio meren rannalla.

Sain tämän langan aikanaan arvontavoittona Outilta. Se tulikin käytettyä tarkasti, päättelyä varten jäi 30 cm lankaa, eli pientä hikeä oli ilmassa loppumetreillä. Väritys toimii mielestäni oikeinkin kivasti tässä ja huivista tuli kaikin puolin paljon kauniimpi kuin etukäteen ajattelin.

Tämä oli ensimmäinen kerta, kun aloitin kolmiohuivin leveimmästä päästä, joten alku oli rankka, mutta huivin kavetessa loppua kohti tahti nopeni, ihan kiva sekin. Niskasta aloitettavat huivit alkavat mukavasti, mutta loppu on aina kauheaa tahkoamista, minulle ainakin.

Mökillä yksi joutsen tuli esittelemään itseään ihan rantaan saakka, eikä ollut edes kovin aggressiivisen tuntuinen.

Näin komeat räpylät oli hällä.

Harmi, kun päivä ei ollut ihan niin aurinkoinen kuin eilen, mutta muuten tuli vietettyä mukava päivä. Tässä vielä varjo-Ene. ;-)

Malli: Hot Rod Socks.

Lanka: Sandnes Sisu ja Gjestal Nagano (keltainen, kun Sisua ei ollut kunnon keltaista)

Puikot: 3 mm.

Nämä sai lahjaksi liekeistä pitävä isäni nimpparilahjaksi. Ihan hauskat sukat näistä tuli, vaikka kirjoneuleen vääntäminen tuntuikin tuskalliselta taas pitkästä aikaa.

Kuvaisin pihalla kukkivia krookuksiani, mutta kamera otti lopputilin viime viikolla. Saamme sentään korjauksen takuun  piikkiin, vaikka takuuaika on ohi ja kamerakin palautuu lähipäivinä, sitten kukkakuvia. Ihanaa keväänalkua kaikille!

Ja kiitos Helille päivän piristyksestä!

Ystäväni täyttää vuosia ja jo talvella päätin neuloa hänelle lahjaksi sukat. Lahjan saaja on allerginen villalle, joten ensimmäistä kertaa etsin akryylilankaa tosissani.

Malli: Omasta päästä. Pitsi-palmikkokuvio kirjasta Kauneimmat neulemallit.

Lanka: Novita Papagena, sinikirjava.

Menekki: n. 80 g.

Puikot: 4,5 mm.

Sukat aloitin kärjestä ja tein tavalliseen tapaan tiimalasikantapään. Pitsineulepalmikko on tosiaan kirjasta adoptoitu, ihan kaunis malli. Väri lätäköityi ei niin kivasti, ja jälkiviisaana olisin etsinyt vielä kauemmin yksiväristä lankaa, mutta myöhäistä se nyt on.

Lankaa jäi vielä harmittavan paljon, joten neuloin siitä vielä bonuksena kämmekkäät.

Malli: Evangeline (ravelink).

Lanka: Novita Papagena.

Puikot: 4,5 mm.

Menekki: n. 45 g.

Tämä malli oli mielestäni tosi kaunis, voisi käyttää joskus toistekin.

Lisää lahjaneulomuksia on tekeillä, lähiaikoina taas päivityksiä.

Tänään avautuivat ensimmäiset krookuksen kukat viime syksynä istuttamistani sipuleista ja ilma on lähes kesäinen. Ihanaa!

Mieheni osti minulle helmikuussa ekaa kertaa omavalintaista sukkalankaa ja sai syntymäpäivälahjaksi siitä itselleen uudet sukat.

Malli: Gentleman Socks by Kristi Schueler.

Lanka: Opal Harry Potter, väri Harry und Ron.

Menekki: Koko 100 g, ihanaa!

Puikot: 2,5 mm.

Malli oli minusta kiva neulottava. Pohjan neuloksen olisi pitänyt olla erilaista, mutten lukenut tarpeeksi ajoissa ohjetta loppuun, enkä jaksanut purkaa. Muuten sukat on ohjeen mukaiset. Lanka oli myös jouhevaa neulottavaa, laadukkaan oloista ja värit kulkivat niinkuin kuuluukin. Kivointa oli, että kerrankin jäi vain pari mininöttöstä, eikä liian pientä mitäs sitten-nöttöstä. Hyvä.

Pidän tästä kantapäästä, mielestäni se on jotenkin kauniin näköinen. Sukat pääsivät heti käyttöön, joten olen tyytyväinen.

Tilasin Amazonista pari sukkakirjaa, jotka saapuivatkin jo jokin aika sitten. Kun kuulin Cookie A:n sukkakirjasta, oli heti selvää, että se on must have-osastoa. Kumppaniksi tilasin Kristi Schuelerin kirjan Knitting Socks With Handpainted Yarn, joka myös oli ihan hyvä ostos, koska värikkäitä lankoja varastossa riittää. Cookie A:n kirjassa on paljon kivoja malleja, ei ehkä yhtä upeita, kuin jotkut irtomyynnissä olevista ohjeista, mutta toteutettavia yhtä kaikki. Vielä on muutama lahjatyö kesken, ennenkuin pääsee neulomaan itselleen.

Mahtoiko joku muukin kuin minä jo menettää toivonsa, että täällä vielä joskus esiteltäisiin valmiita töitä? Eilen pojan takki palasi tehtaalta.

Malli: Novitan Muksuextra kevät 2008.

Lanka: Jaeger Extra Fine Merino Aran, Derby (tummanharmaa) ja Cedar (beige).

Puikot: 4,5 mm.

Menekki: n. 600-700 g.

Mallia modifioin tietysti, koska lanka oli eri ja ensin haluttiin mallin huppu ja loppujen lopuksi se kuitenkin jätettiin pois. Alunperin takista piti tulla pelkästään tummanharmaa, mutta tehtyäni etukappaletta puoleen väliin, totesin, ettei lanka tule riittämään, ja teinkin raidallisen. Hihoista tais tulla hiukka pitkät...Kasvuvaraa...;-)

Muuten takki on ihan hyvän kokoinen. Tämä lanka on edelleen mukavaa neulottavaa ja kivointa on, kun se ei kutita, vaikka onkin villaa. Tätä meidän herkkiskin ehkä pystyy pitämään ilman kiemurtelua. Pingotin kaikki osat, ettei takki jäänyt nakin kuoreksi.

Tässä vielä lähikuvaa. Tehdas alias Äitini oli löytänyt hyvän vetoketjunkin tähän. Kiitokset koonnista vielä sinne!

Tekeillä on kaikkea, joka ei hetkeen vielä näe päivänvaloa. Mittailen joka päivä tiluksiani (= hiukka multaa ja viime syksynä istutettuja sipuleita, jotka ovat kerenneet ainakin lehdiksi, toivottavasti saan vielä nähdä kukkiakin) ja toivon, että katseen voimalla saan kukat nousemaan maasta. Kevät on ihanaa aikaa!

Aika monta pipoa valmistui maaliskuussa. Nämä menivät nimpparilahjoiksi veljenlapsille.

Malli: Sama kuin aiemman postauksen pipoissa.

Lanka: Novita Tennessee kaksinkertaisena, tummansininen ja beige.

Puikot: 4,5 mm.

Malli: Kuten edellä.

Lanka: Novita Samos, pinkki, lehmus ja valkoinen.

Puikot: 4,5 mm.

Malli: Omasta päästä.

Lanka: Novita Samos, lehmus.

Puikot: 4,5 mm.

Nappi on ostettu Turun Kädentaidot-messuilta vuosi sitten.

Olen aloittanut ihan älyttömän monta uutta työtä viime viikon aikana, joten toivottavasti niitä töitäkin alkaa putkahdella taas blogiin, eikä pelkkiä kuvia lankahankinnoista. :-) Tarkoituksena on myös kuluttaa lankaa erityisesti näistä omista olemassa olevista varastoista.